http://susannarahkonen.blogspot.com/2007/09/maalmp.html

Maalämpöä ja bingoemäntiä

Meidän talomme lämpiää nyt maalämmöllä. Öljylämmitys sai jäädä ja siirryimme kerta heitolla ympäristöystävällisempään lämmitystapaan. Maalämpöön vaihtaminen sujui yllättävän kivuttomasti. Ensin talomme viereen porattiin 150-metrin syvyinen reikä. Poraus tapahtui kahtena päivänä. Valtava reikä ei näy ulospäin juuri mitenkään. Seuraavien kahden päivän aikana pannuhuoneesta poistettiin vanhat romut ja tilalle asennettiin maalämpöpumppu ja lisäksi maahan kaivetusta reiästä johdettiin putket taloon.

Ja nyt maan uumenista virtaa lämpöä taloon. Maalämpö on maa- ja kallioperään varastoitunutta aurinkoenergiaa. On ihan hullua, ettei tätä lämmitysmuotoa käytetä enemmän, niin helpolta ja luonnonmukaiselta se vaikuttaa.

Noin 15 metrin syvyydeltä lähtien maan lämpötila on vuodenajasta riippumaton. Lämpöpumppu toimii kuten käänteinen jääkaappi. Se tarvitsee toimiakseen sähköä, mutta tuottaa jokaista 1 kW:n sähkötehoa kohti 3 kW lämpötehoa. On laskettu, että maalämpöjärjestelmän takaisinmaksuaika on 5-10 vuotta (Oulun yliopiston tutkimus). Maalämpö- ja maaperäjuttuja lisää mm. geologian tutkimuskeskuksen sivuilta.

Lämpöpumppujen asennusmäärissä Suomi on huomattavasti jäljessä Ruotsia. Pumppuja asennettiin vuonna 2006 Suomessa 4 500 ja Ruotsissa 40 000 kappaletta. Investointi kirpaisee kerran, mutta on kannattava. Ja kun talossamme oli jo valmiiksi vesikiertoiset patterit, vaihdos oli helppo toteuttaa. Tämä oli meidän pieni ympäristötekomme.

**

Meillä oli Mikon kanssa varsinainen parisuhdeviikonloppu, kun kävimme Ruotsin risteilyllä. Emme tosin kahdestaan, vaan uusmaalaisten demarien kanssa. Se oli sellainen kunnallisvaalivalmistautumis-/turistiristeily. Siis varsin romanttiset puitteet. Tosin ehdimme me olla ihan ”vapaallakin” . Ja ihan mukavaa oli. Käyskentelimme kauniissa syyssäässä vanhassa kaupungissa ja lapsille piti tietysti viedä pienet tuliaiset.

**

Jostain mieleeni putkahti seuraava ajatus: Miltä tuntuisi, jos yhteiskunta rakennettaisiin pelkkien toivevävyjen ja ihanneminiöiden varaan? Ei toimi. Paitsi jos vanhempi valitsijakaarti olisi hyvin, hyvin ennakkoluulotonta ja valveutunutta tai suorastaan radikaalia (mitä se ei kyllä yleensä ole). Toisaalta kyllähän johtajakin tuppaa valitsemaan aina itsensä kaltaisia seuraajikseen – jopa ihan habitusta myöten. Ja kun näin tapahtuu, mitään uutta ei pääse syntymään.

Turvallista, mutta hyvin köyhdyttävää.

Väittäisin, ettei valituilla toivevävyillä ja –miniöillä edes olisi kivaa. Ei bingoemännälläkään ole, paitsi sen palkan verran. Bingoemäntäilmiötä ei pääse syntymään avoimessa kansalaisyhteiskunnassa. Tai jos syntyy, ei olla avoimessa eikä kansalaisyhteiskunnassa. Pätee myös puolueeseen.

Kuvassa Tukholman vanhaa kaupunkia (Kuva: Mikko Mäklin)
Lähettänyt Susanna klo 11:14 ip.
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu