Jarmo Vähäsilta kirjoitti 14.3. sähkön hinnasta, Fortumin ahneudesta ja päästöoikeuksista. Viimemainituista tuskin moni kansalainen saa tolkkua. Sen sijaan sähkön hinnan nousua voi seurata, kun pitää sähkölaskut tallessa. Ja se panee miettimään.
Vuonna 2001 sähkön siirron Suomusjärvellä hoiti Elnova hintaan 5,05 senttiä/kWh. Perusmaksu oli 3,20 euroa/kk. Vuonna 2002 Elnova laski siirtohintaansa noin 2 euroa/kk, mikä nyt kuulostaa uskomattomalta. Seuraavana vuonna tällainen häirikkö oli poistettu markkinoilta, tilalle tuli Fortum.
Sähkömme tuottaa Lumituuli Oy:n tuulivoimala, josta saamme osakashintaan 4000 kWh vuodessa. Tarvitessamme lisää Ekosähkö Oy myy meille muuta vihreää sähköä. Vuonna 2001 tuulisähkö maksoi 4,00 senttiä/kWh. Sähkömme hinnaksi siirtoineen ja veroineen tuli 9,05 senttiä/kWh.
Nyt tuulisähkömme hinta on 5,20 senttiä/kWh, mutta Ekosähkö Oy laskuttaa siitä perusmaksuineen 5,58 senttiä/kWh. Fortumin siirtohinta veroineen on 6,91 senttiä/kWh. Sähkömme siirtoineen ja veroineen maksaa nyt 12,49 senttiä/kWh. Hinta on noussut kuudessa vuodessa 3,44 senttiä/kWh eli 38 % . Nousua on 5,5 % joka vuosi. Tällä vauhdilla sähkön hinta kaksinkertaistuu aina 13 vuoden välein.
Mistä sitten sähkölaskumme koostuu? Runsas neljännes on pelkästään Fortumin hiljalleen ylöspäin keplottelemaa perusmaksua. Se on nyt 12 euroa/kk, vuonna 2004 se oli 10 euroa/kk, vuonna 2003 Fortumin aloittaessa 6 euroa/kk ja vuonna 2002 Elnovan aikaan 3 euroa/kk.
Fortum on siis korottanut perusmaksunsa kuudessa vuodessa nelinkertaiseksi eikä tätä korotusta edes vaivauduta perustelemaan. Fortum laskuttaa nyt saman sähkömäärän siirrosta 75 % korkeampaa hintaa kuin Elnova vuonna 2001. Ekosähkö Oy keksi perusmaksun vasta vuonna 2003, jolloin se oli 70 senttiä/kk. Nyt se on 1,20 euroa/kk eli kymmenesosa Fortumin perimästä.
Mitä voisi tehdä? Entäpä jos alkaisi tuottaa itse lämmityssähköä pienellä 2 - 5 kW:n tehoisella tuulivoimalalla? Eikä pelkästään itselle, vaan lähellä oleville naapureillekin peruslämmöksi. Tai miksi ei suuremmalla voimalalla koko kylälle. Lämpöä tulisi silloin kun tuulee ja kuin ei tuule, niin silloin verkosta tai muilla energioilla.
Hiljalleen on oivallettu, että sisämaassakin tuulee aika mukavasti. Perustietoa tuulisuudesta ei Suomessa ole saatu kerättyä. On ollut joidenkin tahojen etu jarruttamalla asiaa vaikeuttaa tuulivoiman rakentamista maassamme. Nyt hallituksen ohjelmaan on vihdoin kirjattu tuuliatlaksen tekeminen. Tuuliatlas antaa mitattua tietoa maan eri osien tuulisuudesta, missä tuulee ja missä ei. Se on tuulivoiman suurempaa rakentamista aikovalle välttämätöntä perustietoa.
Pientä 2 - 5 kW voimalaa suunnitteleva voi luottaa maalaisjärkeensä ja omiin havaintoihinsa tuulisuudesta itselleen vaihtoehtoisissa paikoissa. Parhaat paikat ovat rannikoilla, korkeilla mäillä ja aina tuulen esteiden yläpuolella.
On esitetty uskottavia arvioita, että 3 kW tehoinen tuulivoimala tuottaisi vuodessa rannikoillamme 10.000 kWh ja sisämaassa 5.200 kWh. Tällaisen voimalan hinta säätölaitteineen on luokkaa 7.000 euroa. Takaisinmaksuaika ilman korkoja olisi siis 6 - 12 vuotta, jos verkkosähkön hinta on koko ajan 12 senttiä/kWh. Suuremman 5 kW tehoisen voimalan vastaavat luvut ovat 17.000 tai 8.700 kWh, hinta noin 10.000 euroa, takaisinmaksuajat 5 - 10 vuotta.
Kun verkkosähkön hinta jo nykyvauhdilla kaksinkertaistuu 13 vuodessa, takaisinmaksuajat lyhenevät oleellisesti. Kannattaa pistää Googleen sana "tuulivoima", lukea mitä on tarjolla, tilata esitteitä ja tehdä laskelmia sähkön hinnan jatkuva nousu huomioiden.
Parhaiten oma tuulivoimala lämmittää vesivaraajaa, jollainen on esim. kaikissa yösähkölle suunnitelluissa pientaloissa. Hyvä kohde on myös joissain taloissa oleva yösähköllä lämmitettäväksi rakennettu betonivälipohja vastuskaapeleineen. Tulisijaansa voi sijoittaa sähkövastukset jälkikäteenkin, mutta uutta rakennettaessa paremmin. Sähköpattereihinkin voi tuulisähkön ohjata, mutta tavanomaiset kevyet sähköpatterit eivät pysty varastoimaan lämpöä. Massavaraajia on tarjolla, noin 150 kg painoiseen saa sähköllä ladattua yli 20 kWh lämpöä.
Tuulisähköllä voisi tuottaa myös vetyä ja käyttää sitä lähivuosina markkinoille tulevissa polttokennoautoissa. Sellaisen täysin päästöttömän auton autoverokin olisi vain 4 %. Kuka osaisi laskea, onnistuisiko vedyntuotto pientuulivoimalan avulla, millaista tekniikkaa tarvittaisiin, mitä maksaisi. Entäpä sama asia kylämittakaavassa? Tässä olisi teknisen alan oppilaitoksille ja yrityksille yhteistyön aihetta. Ja kylätoimikunnille aihetta miettiä, olisiko oma tuulivoimala paikallaan edullisen lämmön ja sähkön tuottamiseksi.
Pekka Leppänen
SUOMUSJÄRVI
Julkaistu Salon Seudun Sanomissa
Kuidas saab elektrit tasuta ? https://elektritsaabtasuta.blogspot.com/2016/11/kuidas-saab-elektrit-tasuta.html Isegi lapsed meisterdavad endile elektrituulikuid ja päikesepaneele sest peale tasuvusaega annavad nood elektrit ja kütet tasuta jpms: http://elektritsaabtasuta.blogspot.ie/2012/06/polve-peal-meisterdatud-elektrituulikud.html
Sunday, November 29, 2009
Meidän isä tuottaa teidänkin isän sähköt http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article346605.ece
Meidän isä tuottaa teidänkin isän sähköt
Suomen uusi tulevaisuus? Pasi Hurri kulkee viiden kilowatin tuulimyllyllään uuden trendin eturintamassa, mutta tänäänkään ei tuule. "Tuulisähkön tuotanto on arvaamatonta ja satunnaista", hän sanoo.
[Kuva: Antti Mannermaa]
Energiamarkkinoille hiipii uusi trendi. Omakotitalojen, maatilojen ja pienten teollisuuskiinteistöjen omistajien kiinnostus omaan sähkön tuotantoon, lähisähköön, on heräämässä.
Tähän asti sadat suomalaiset ovat ladanneet akkuja purjeveneitä ja mökkejä varten pienten tuulimyllyjen ja aurinkopaneelien avulla.
Uutta on kuluttajien kiinnostus astetta isompiin sähkön ja lämmön mikrolaitoksiin ja niiden liittämiseen sähköverkkoon. Esimerkiksi kolmen–viiden kilowatin tuulimyllyjen kysyntä on kasvussa.
Suomessa mikrotuotannon yleistymistä tutkineen Ina Lehdon mukaan sähköyhtiöt saavat yhä enemmän kyselyjä mikrolaitosten liittämisestä sähköverkkoon.
Verkkoon liitettyjä tuulimyllyjä on kuitenkin vasta parikymmentä ja maatilojen biovoimaloita kymmenkunta. Määrä on vähäinen 3,5 miljoonan sähkön käyttöpaikan joukossa.
”Kun verkkoon liitettyjen laitosten määrä kasvaa muutamaan sataan ja käytännöt tulevat kaikille tutuiksi, voi uusien asennusten määrä kasvaa jyrkästikin”, Lehto arvioi.
Hän uskoo varsinkin tuulivoimaloiden ja myös aurinkopaneelijärjestelmien yleistyvän kotitalouksissa.
Sähkönkäyttäjät haluavat pienentää sähkölaskuaan. Samalla säästää myös sähkön siirtomaksuissa. Ajanhenki puhuu ilmiön yleistymisen puolesta.
Tuuleeko tarpeeksi?
Vuonna 2005 aloittanut Tuulivoimala.com Finland on myynyt mökkikäyttöön tuhatkunta 200 watin – 2 kilowatin tuulimyllyä. Se on yksi Suomen kymmenestä tuulimyllyjen maahantuojista.
”Viime vuoden aikana kiinnostus on kääntynyt isompiin, 5 – 20 kilowatin voimaloihin. Asiakkaat haluavat korvata kallistuvaa sähköä”, tekninen myyntipäällikkö Tomi Räisä kertoo.
Jopa kerrostaloasukkaiden kiinnostus viriää. ”Olemme juuri tehneet tarjouksen kolmeen kerrostalokohteeseen.”
Marraskuun aamu Inkoossa Itämeren äärellä. Pasi Hurrin omakotitalon pihassa jököttävän tuulivoimalan siiven lavat eivät liikahda senttiäkään.
Kiinalaisvalmisteisessa 12,5 metriä korkeassa viiden kilowatin tuulivoimalassa ei ole sinänsä vikaa, mutta olosuhteissa on: Tontilla tuulee harvoin kunnolla. Tänään riittää sumua ja kosteutta, mutta ei tuulta.
Talo sijaitsee vain puolen kilometrin päässä merenrannasta. Siellä luulisi tuulevan. ”Parhaimmillaan tuulta riittää parin hehkulampun verran”, Hurri kuitenkin kertoo.
Hurri on sijoittanut 80 000 euroa vuonna 2007 rakennetun omakotitalonsa energiajärjestelmiin.
Tuulimyllyn lisäksi löytyy aurinkokeräimiä, maalämpöpumppu ja puuta polttava kattila.
”Myönteisin yllätys ovat aurinkokeräimet, jotka tuottavat mukavasti energiaa maaliskuusta lokakuun alkuun. Energiaa syntyy, vaikka itse pitäisinkin päivää varjoisana”, hän kertoo.
Talonsa energiajärjestelmiä Hurri ohjaa ja seuraa läppärin kautta käytettävän mittausjärjestelmän avulla.
Mittausjärjestelmä on Hurrin johtaman yrityksen Basenin uusin aluelaajennus. Kolmen miljoonan euron liikevaihtoa tekevän Basenin suurin asiakasryhmä ovat tietoliikenneoperaattorit.
”Omavaraisuus ja päästöttömyys ovat vahva vaikutin”, Lehto sanoo.
Laitteet myös halpenevat. Kahden–kolmen kilowatin tuulimyllyn, verkkoonliityntälaitteen ja suojaukset saa 10 000-15 000 eurolla. Takaisinmaksuaika on noin kymmenen vuotta. Siihen vaikuttavat tuuliolosuhteet ja sähkön hinta.
Säästöä sähkölaskuun
Tähän asti sähkön verkkoyhtiöillä ei ole ollut selvää käsitystä, miten toimia kasvavan kiinnostuksen kanssa. Energiateollisuus ry:ssä valmistuu marraskuussa verkostosuositus sähköyhtiöitä varten. Tuulivoimayhdistykseltä valmistuu taas kuluttajille tarkoitettu pientuulivoimalan hankintaopas vuoden loppuun mennessä. Yhdistykset lupaavat oppaistaan yhtenäisiä.
Sähköverkkoon liitettävän mikrovoimalan käyttöönotto vaatii yhteydenottoa omaan verkkoyhtiöön.
”Tärkein asia liittyy turvallisuuteen. Laitteisto täytyy asentaa oikein, eikä mikrovoimalan sähköä saa syöttää verkkoon, kun verkossa tehdään huoltotöitä. Muutoin huoltomiehet ovat hengenvaarassa”, Lehto kertoo.
Ympäristöministeriö selvittää parhaillaan, voisiko mikrovoimalan ostaja saada energia-avustuksia.
Säästöjä jahtaava mikrovoimalan omistajaa kiinnostaa sekin, voisiko kuka tahansa myydä itse tuotettua sähköä sähkömarkkinoille. Energiateollisuus ry:n verkkojärjestelmien asiantuntija Elina Lehtomäki ei näe sille periaatteellista estettä.
”Sähköyhtiön kannalta ostomahdollisuus voisi olla myyntivaltti asiakkaiden saamiseksi”, Lehtomäki sanoo.
”Mikrotuotannon määrän pitäisi ensin kasvaa paljon suuremmaksi. Sitten jokin taho voisi kokeilla, onko ostaminen kannattavaa”, Lehto arvioi. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.
Varastointi ongelmana
Lähisähkön lisääntymiselle ei löydy arvostelijoita: se on uusiutuvaa sähköä, siitä ei synny hiilidioksidipäästöjä ja se on paikallista. Voisiko mikrotuotanto korvata myös kiistanalaista ydinvoimaa?
Jos Suomessa miljoona sähkön käyttäjää ottaisi käyttöön 1 kilowatin mikrovoimalan, syntyisi niistä yhteensä tuhannen megawatin tuotanto. Se vastaisi yhtä ydinvoimalaa.
”Niin kauan kun mikrotuotannon varastointia ei ole ratkaistu, ydinvoimalan korvaaminen on käytännössä hankalaa Suomen oloissa”, Lehto muistuttaa.
Tuulivoimalla tuotettua sähköä ei voi myöskään säätää kulutuksen mukaan toisin kuin ydinsähköä.
Lehto arvioi kuitenkin, että ilmiö ruokkii itseään.
Tekniikan kehitys voi nopeutua, kun asiaan ohjataan lisää tutkimus- ja tuotekehitysrahaa. Omaa rumpuansa lyövät pienvoimaloiden kauppiaat.
Tuulimyllykauppias Tomi Räisän mukaan seuraavaksi yleistyvät 500 watin - 8 kilowatin hybridivoimalat. Niissä tuulivoimala yhdistyy aurinkopaneeleihin.
Suomen uusi tulevaisuus? Pasi Hurri kulkee viiden kilowatin tuulimyllyllään uuden trendin eturintamassa, mutta tänäänkään ei tuule. "Tuulisähkön tuotanto on arvaamatonta ja satunnaista", hän sanoo.
[Kuva: Antti Mannermaa]
Energiamarkkinoille hiipii uusi trendi. Omakotitalojen, maatilojen ja pienten teollisuuskiinteistöjen omistajien kiinnostus omaan sähkön tuotantoon, lähisähköön, on heräämässä.
Tähän asti sadat suomalaiset ovat ladanneet akkuja purjeveneitä ja mökkejä varten pienten tuulimyllyjen ja aurinkopaneelien avulla.
Uutta on kuluttajien kiinnostus astetta isompiin sähkön ja lämmön mikrolaitoksiin ja niiden liittämiseen sähköverkkoon. Esimerkiksi kolmen–viiden kilowatin tuulimyllyjen kysyntä on kasvussa.
Suomessa mikrotuotannon yleistymistä tutkineen Ina Lehdon mukaan sähköyhtiöt saavat yhä enemmän kyselyjä mikrolaitosten liittämisestä sähköverkkoon.
Verkkoon liitettyjä tuulimyllyjä on kuitenkin vasta parikymmentä ja maatilojen biovoimaloita kymmenkunta. Määrä on vähäinen 3,5 miljoonan sähkön käyttöpaikan joukossa.
”Kun verkkoon liitettyjen laitosten määrä kasvaa muutamaan sataan ja käytännöt tulevat kaikille tutuiksi, voi uusien asennusten määrä kasvaa jyrkästikin”, Lehto arvioi.
Hän uskoo varsinkin tuulivoimaloiden ja myös aurinkopaneelijärjestelmien yleistyvän kotitalouksissa.
Sähkönkäyttäjät haluavat pienentää sähkölaskuaan. Samalla säästää myös sähkön siirtomaksuissa. Ajanhenki puhuu ilmiön yleistymisen puolesta.
Tuuleeko tarpeeksi?
Vuonna 2005 aloittanut Tuulivoimala.com Finland on myynyt mökkikäyttöön tuhatkunta 200 watin – 2 kilowatin tuulimyllyä. Se on yksi Suomen kymmenestä tuulimyllyjen maahantuojista.
”Viime vuoden aikana kiinnostus on kääntynyt isompiin, 5 – 20 kilowatin voimaloihin. Asiakkaat haluavat korvata kallistuvaa sähköä”, tekninen myyntipäällikkö Tomi Räisä kertoo.
Jopa kerrostaloasukkaiden kiinnostus viriää. ”Olemme juuri tehneet tarjouksen kolmeen kerrostalokohteeseen.”
Marraskuun aamu Inkoossa Itämeren äärellä. Pasi Hurrin omakotitalon pihassa jököttävän tuulivoimalan siiven lavat eivät liikahda senttiäkään.
Kiinalaisvalmisteisessa 12,5 metriä korkeassa viiden kilowatin tuulivoimalassa ei ole sinänsä vikaa, mutta olosuhteissa on: Tontilla tuulee harvoin kunnolla. Tänään riittää sumua ja kosteutta, mutta ei tuulta.
Talo sijaitsee vain puolen kilometrin päässä merenrannasta. Siellä luulisi tuulevan. ”Parhaimmillaan tuulta riittää parin hehkulampun verran”, Hurri kuitenkin kertoo.
Hurri on sijoittanut 80 000 euroa vuonna 2007 rakennetun omakotitalonsa energiajärjestelmiin.
Tuulimyllyn lisäksi löytyy aurinkokeräimiä, maalämpöpumppu ja puuta polttava kattila.
”Myönteisin yllätys ovat aurinkokeräimet, jotka tuottavat mukavasti energiaa maaliskuusta lokakuun alkuun. Energiaa syntyy, vaikka itse pitäisinkin päivää varjoisana”, hän kertoo.
Talonsa energiajärjestelmiä Hurri ohjaa ja seuraa läppärin kautta käytettävän mittausjärjestelmän avulla.
Mittausjärjestelmä on Hurrin johtaman yrityksen Basenin uusin aluelaajennus. Kolmen miljoonan euron liikevaihtoa tekevän Basenin suurin asiakasryhmä ovat tietoliikenneoperaattorit.
”Omavaraisuus ja päästöttömyys ovat vahva vaikutin”, Lehto sanoo.
Laitteet myös halpenevat. Kahden–kolmen kilowatin tuulimyllyn, verkkoonliityntälaitteen ja suojaukset saa 10 000-15 000 eurolla. Takaisinmaksuaika on noin kymmenen vuotta. Siihen vaikuttavat tuuliolosuhteet ja sähkön hinta.
Säästöä sähkölaskuun
Tähän asti sähkön verkkoyhtiöillä ei ole ollut selvää käsitystä, miten toimia kasvavan kiinnostuksen kanssa. Energiateollisuus ry:ssä valmistuu marraskuussa verkostosuositus sähköyhtiöitä varten. Tuulivoimayhdistykseltä valmistuu taas kuluttajille tarkoitettu pientuulivoimalan hankintaopas vuoden loppuun mennessä. Yhdistykset lupaavat oppaistaan yhtenäisiä.
Sähköverkkoon liitettävän mikrovoimalan käyttöönotto vaatii yhteydenottoa omaan verkkoyhtiöön.
”Tärkein asia liittyy turvallisuuteen. Laitteisto täytyy asentaa oikein, eikä mikrovoimalan sähköä saa syöttää verkkoon, kun verkossa tehdään huoltotöitä. Muutoin huoltomiehet ovat hengenvaarassa”, Lehto kertoo.
Ympäristöministeriö selvittää parhaillaan, voisiko mikrovoimalan ostaja saada energia-avustuksia.
Säästöjä jahtaava mikrovoimalan omistajaa kiinnostaa sekin, voisiko kuka tahansa myydä itse tuotettua sähköä sähkömarkkinoille. Energiateollisuus ry:n verkkojärjestelmien asiantuntija Elina Lehtomäki ei näe sille periaatteellista estettä.
”Sähköyhtiön kannalta ostomahdollisuus voisi olla myyntivaltti asiakkaiden saamiseksi”, Lehtomäki sanoo.
”Mikrotuotannon määrän pitäisi ensin kasvaa paljon suuremmaksi. Sitten jokin taho voisi kokeilla, onko ostaminen kannattavaa”, Lehto arvioi. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.
Varastointi ongelmana
Lähisähkön lisääntymiselle ei löydy arvostelijoita: se on uusiutuvaa sähköä, siitä ei synny hiilidioksidipäästöjä ja se on paikallista. Voisiko mikrotuotanto korvata myös kiistanalaista ydinvoimaa?
Jos Suomessa miljoona sähkön käyttäjää ottaisi käyttöön 1 kilowatin mikrovoimalan, syntyisi niistä yhteensä tuhannen megawatin tuotanto. Se vastaisi yhtä ydinvoimalaa.
”Niin kauan kun mikrotuotannon varastointia ei ole ratkaistu, ydinvoimalan korvaaminen on käytännössä hankalaa Suomen oloissa”, Lehto muistuttaa.
Tuulivoimalla tuotettua sähköä ei voi myöskään säätää kulutuksen mukaan toisin kuin ydinsähköä.
Lehto arvioi kuitenkin, että ilmiö ruokkii itseään.
Tekniikan kehitys voi nopeutua, kun asiaan ohjataan lisää tutkimus- ja tuotekehitysrahaa. Omaa rumpuansa lyövät pienvoimaloiden kauppiaat.
Tuulimyllykauppias Tomi Räisän mukaan seuraavaksi yleistyvät 500 watin - 8 kilowatin hybridivoimalat. Niissä tuulivoimala yhdistyy aurinkopaneeleihin.
Tuulivoima on Suomen tulevaisuuden energiaratkaisun tärkein osa http://www.ilmasto.org/puheenvuorot/vuoden_2007_puheenvuorot/syyskuu_2007.html
Syyskuun puheenvuoro
Tuulivoima on Suomen tulevaisuuden energiaratkaisun tärkein osa
Otsikon väite on rohkea ja provosoiva. Tässä kirjoituksessa pyrin perustelemaan väitteen kommentoimalla myyttejä joita tuulivoimasta on levitetty.
Väitteen pääperusteena on toisaalta tuulivoiman huikea kehitys viimeisen 15 vuoden aikana ja toisaalta sen vähäiset kasvihuonepäästöt. Tuulivoima on ainoa uusiutuva ja vähäpäästöinen energiantuotantomuoto, jolla pohjoisessa Euroopassa voidaan tuottaa niin suuria määriä energiaa että sekä ydinvoimasta että fossiilisista polttoaineista voidaan luopua kohtuullisilla kustannuksilla.
Muilla uusiutuvan energian tuotantomuodoilla, vaikka tärkeitä ovatkin, on pohjoisessa Euroopassa rasitteenaan joko kokonaisresurssien rajallisuus (bioenergiat, vesivoima), kustannus ja väärä tuotantovuodenaika (aurinkosähkö) tai se että niillä voidaan tuottaa vain lämpöä (lämpöpumput, aurinkolämpö). Lähempänä päiväntasaajaa tulevat toki aurinkopaneeleilla tuotettu sähkö ja terminen aurinkosähkö olemaan paikoitellen tuulivoimaa merkittävämpiä. Tietyillä alueilla geoterminen tulee energia olemaan erittäin merkittävässä roolissa, muuallakin kuin Islannissa. Aaltovoimallakin on suurta paikallista merkitystä, tosin vain muutamille rannikkovaltioille.
Myytti tuulivoiman isoista kasvihuonepäästöistä ja huonosta energiataseesta
Paljonko tuulivoima vähentää kasvihuonepäästöjä? Ilmastonmuutoksen kannalta on tärkeää analysoida mikä on kunkin energiantuotannon päästömäärä ja energeettinen takaisinmaksuaika. Päästöttömiä energiantuotantovaihtoehtojahan ei ole, on vain vähäpäästöisiä ja suuripäästöisiä. Edellä mainittuihin kuuluvat useimmat uusiutuvat, tuulivoima mukaan lukien sekä ydinvoima.
Laskettaessa energiantuotannon päästöjä voidaan laskettavan systeemin rajaukset tehdä eri tavoilla ja samoin voidaan käyttää eri taustaoletuksia. Siten eri tuotantomuotojen päästöjä tulee verrata vain kun laskenta on tehty samalla tavalla. Kun näin toimitaan on tutkimuksissa saatu tulokseksi että tuulivoimalla ja ydinvoimalla molemmilla ovat päästöt noin sadasosa hiililauhdevoiman päästöistä eli luokkaa 10 g(CO2) / kWh. Tarkasteltaessa energeettistä takaisinmaksuaikaa on saatu tulos että tuulivoimala maksaa siihen sijoitetun energian takaisin 30-80 -kertaisesti kun ydinvoimalle arvo on tyypillisesti 10-20.
Tuulivoiman kohdalla muodostuvat päästöt pääsin komponenttien valmistuksesta, kuljetuksesta ja voimalan pystytyksestä. Käytön aikaiset päästöt ovat luokkaa neljännes kokonaispäästöistä. Edellä mainitusta luvuista voi helposti päätellä että kohtuullisen heikollakaan sisämaan tuotantopaikalla ei tuulivoiman päästöt ole edes kolmea prosenttia hiililauhteen päästöistä.
Myytti tuulivoiman rajallisesta määrästä sähkön tuotannossa
Voiko tuulivoimalla tuottaa merkittävän määrän sähköenergiasta sähköjärjestelmissä? Vastaus on yksiselitteisesti kyllä. Eri puolilla maapalloa on jo olemassa muutaman sadan talouden sähköjärjestelmiä, joissa tuuli tuottaa sähköstä 50-70% lopun ollessa tavallisesti dieselgeneraattorien tuottamaa. Keskeistä näissä järjestelmissä on se että tuulivoimateho on ylimitoitettu siten että tuulisena aikana tuulivoimaloiden teho ylittää sähkön tarpeen jopa kaksinkertaisesti. Mitä tällöin tehdään? Ylijäämäsähköstä joko luovutaan säätämällä voimaloiden tehoja alas eli “juoksuttamalla tuulta” tai sitten käyttämällä sähkö johonkin alempiarvoiseen tarkoitukseen kuten lämmön tuotantoon joko suorien sähkövastusten tai lämpöpumppujen avulla. Lisäksi osa sähköstä pyritään varastoimaan.
Se kuinka suuri osa sähköstä voidaan käyttää “priimana”, paljonko on mahdollista hyödyntää “sekundaa” ja mikä on lopulta “juoksutettu” määrä riippuu tuotannon ja kulutuksen ajoittumisesta, varastointimahdollisuuksista sekä niistä eri mahdollisuuksista joita “sekundasähkön” käyttöön on rakennettu.
Huomattavaa on kuitenkin että mitään laajamittaista sähkön varastointia ei tarvita vaikka tuulivoimalla tuotettaisiin erittäin suuri osuus (>50%) sähkön tuotannosta. Varastointi vähentää kuitenkin “juoksutettavan” tuulen määrää ja mahdollistaa suuremman priimasähkön osuuden. Eri varastointimenetelmien soveltaminen riippuu siitä kuinka niitä on saatavilla ja mikä on kustannustehokkainta.
Kaikki pienissä sähköjärjestelmissä jo käyttöönotetut keinot tuulivoiman integroimiseen sähköjärjestelmään ovat sovellettavissa suuriin sähköjärjestelmiin, Suomessakin. Tapauskohtaisesti eri keinoilla on erilainen kustannustehokkuus.
Suomessa pääsemmekin jo noin viiden vuoden päästä käytännössä testaamaan millä eri keinoilla itsenäiseen sähköjärjestelmään voidaan integroida 70% tuulivoimaa. Kyseessä on Ahvenanmaan oma kantaverkko. Ålands Kraftnätin mukaan toteutuksessa ja suunnittelussa olevat projektit nostavat tuulivoiman osuuden 70 prosenttiin Ahvenanmaan sähkönkulutuksesta.
Myytti tuulivoiman pienestä tuotantopotentiaalista Suomessa – suurin myytti
Paljonko sitten meillä Suomessa on mahdollista tuottaa tuulivoimaa, missä ja millä kustannuksella? Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Joidenkin poliitikkojen suosiossa on ollut kartoitukset 1990-luvun puolestavälistä, jotka edelleen pohjautuvat Suomen tuuliatlakseen vuodelta 1991. Kyseisenä ajankohtana määritettiin tuulisuutta rannikolla ja tuntureilla enintään 50 metriä korkeille voimaloille. Kokonaispotentiaaliksi arvioitiin tämän perusteella muutamia satoja megawatteja eli täysin mitätön määrä, jotta tuulivoimaa voisi tarkastella merkittävänä ratkaisuna energiantuotannossa. Tätä ovat yhden ratkaisun poliitikot jaksaneet toistaa vuodesta toiseen.
Nykyiset tuulivoimalat ovat yli sata metriä korkeita ja voivat jo lähivuosina sijoittua rantaviivan
lisäksi useiden kilometrien päähän sisämaahan sekä merelle. Voimalateknologian kehittyessä tulee erityisesti sisämaan sekä ulkomeren sijoituspaikkojen tuotantokustannus laskemaan siten että potentiaalinen kohtuuhintainen tuotantopinta-ala kasvaa monikymmenkertaiseksi.
Paljonko tuulivoima tuottaa ja millaisia maa- ja merialueita tarvitaan? Tuulivoimala tuottaa heikoilla maapaikoilla 500 kilowattituntia (kWh) roottorin pyyhkäisypinta-alaneliömetriä (m2) kohden ja parhailla meripaikoilla jopa 2000 kWh/m2. Ohjesääntö on että voimaloiden etäisyys toisistaan tulisi olla viisi roottorin halkaisijaa (5D). Pienissä, muutaman voimalan tuulipuistoissa tämä voi olla hieman alhaisempi (3,5-4D) ja suurissa satojen yksiköiden merituulipuistoissa huomattavasti suurempi (8-10D). Voimalatiheydestä voidaan laskea tuotoksi maa- tai meripinta-alaa kohden vaihteluväli 10-50 GWh / km2. Jos käytetään varovaisesti arvoa 20 GWh / km2 voidaan todeta että esimerkiksi Suomen sähköntuotanto (100 TWh) vuonna 2020 voidaan tuottaa pinta-alalla, joka on 5000 km2 eli reilun prosentin Suomen yhteenlasketusta maa- ja meripinta-alasta. Koska tuulivoimaloiden vaatimat tiet ja muu infrastruktuuri ovat vain 1-2% pinta-alasta saadaan täysin menetetyksi maa-alaksi 50-100 km2.
Millaisia maa- ja merialueita meillä on?
Merituulivoimalle on tilaa ja isoja alueita. Maakuntakaavoituksessa on kaavoitettu tai kaavoituksen alla tuulivoiman tuotantoon soveltuvia merialueita noin 7000-8000 MW:n edestä. Nämä ovat alueita, jotka on hyödynnettävissä jo seuraavan 10-15 vuoden aikana. Voimalakoon kasvaessa kohti 10 megawattia tulee merialueiden määrä moninkertaistumaan, tasolle 30 000 MW tai enemmän vastaten yli 100 TWh:n vuosituotantoa.
Onko meillä paikkoja maalle rakennettavalle tuulivoimalle? Kyllä on ja erittäin paljon. Suomessa tuulivoiman kokonaispotentiaalia tuotantokustannuksen funktiona ei ole voitu arvioida, koska Suomen tuuliatlasta ei ole haluttu päivittää. Jos kuitenkin sovelletaan karkeasti arvioiden Ruotsista saatuja mittaustietoja ja mallinnustuloksia niin voidaan sanoa että koko rannikko, kymmeniä kilometrejä sisämaahan, on mahdollista tuotantoaluetta, jos käytetään korkeita torneja voimaloille. Tuulivoiman kohtuuhintainen (määritelmänä < 80 € / MWh) kokonaispotentiaali rannikon sisämaassa on jo nykyteknologialla useita tuhansia megawatteja ja tulee kasvamaan kymmeniin tuhansiin megawatteihin seuraavan parin vuosikymmenen aikana.
Tuulivoiman realistinen tuotantopotentiaali Suomessa vuoden 2050 paikkeilla tulee olemaan monikertainen tämänhetkiseen sähköntuotantoon verrattuna. Tuulivoimaa tullaan tämän vuoksi käyttämään priimasähkön tuottamisen lisäksi liikenteen energialähteenä sekä kaukolämmityksen “polttoaineena”. Ilman tuulivoimaa ei Suomella ole mitään realistisia mahdollisuuksia vähentää kestävällä tavalla hiilidioksidipäästöjään 80% vuoteen 2050 mennessä.
Jari Ihonen, TkT
Kirjoittaja toimii järjestötyössä puheenjohtajana Suomen Tuulivoimayhdistyksessä ja on ammatiltaan polttokennotutkija VTT:lla. Kirjoituksen mielipiteet ja visiot ovat hänen omiaan eivätkä liity edellä mainittuihin toimiin.
Tuulivoima on Suomen tulevaisuuden energiaratkaisun tärkein osa
Otsikon väite on rohkea ja provosoiva. Tässä kirjoituksessa pyrin perustelemaan väitteen kommentoimalla myyttejä joita tuulivoimasta on levitetty.
Väitteen pääperusteena on toisaalta tuulivoiman huikea kehitys viimeisen 15 vuoden aikana ja toisaalta sen vähäiset kasvihuonepäästöt. Tuulivoima on ainoa uusiutuva ja vähäpäästöinen energiantuotantomuoto, jolla pohjoisessa Euroopassa voidaan tuottaa niin suuria määriä energiaa että sekä ydinvoimasta että fossiilisista polttoaineista voidaan luopua kohtuullisilla kustannuksilla.
Muilla uusiutuvan energian tuotantomuodoilla, vaikka tärkeitä ovatkin, on pohjoisessa Euroopassa rasitteenaan joko kokonaisresurssien rajallisuus (bioenergiat, vesivoima), kustannus ja väärä tuotantovuodenaika (aurinkosähkö) tai se että niillä voidaan tuottaa vain lämpöä (lämpöpumput, aurinkolämpö). Lähempänä päiväntasaajaa tulevat toki aurinkopaneeleilla tuotettu sähkö ja terminen aurinkosähkö olemaan paikoitellen tuulivoimaa merkittävämpiä. Tietyillä alueilla geoterminen tulee energia olemaan erittäin merkittävässä roolissa, muuallakin kuin Islannissa. Aaltovoimallakin on suurta paikallista merkitystä, tosin vain muutamille rannikkovaltioille.
Myytti tuulivoiman isoista kasvihuonepäästöistä ja huonosta energiataseesta
Paljonko tuulivoima vähentää kasvihuonepäästöjä? Ilmastonmuutoksen kannalta on tärkeää analysoida mikä on kunkin energiantuotannon päästömäärä ja energeettinen takaisinmaksuaika. Päästöttömiä energiantuotantovaihtoehtojahan ei ole, on vain vähäpäästöisiä ja suuripäästöisiä. Edellä mainittuihin kuuluvat useimmat uusiutuvat, tuulivoima mukaan lukien sekä ydinvoima.
Laskettaessa energiantuotannon päästöjä voidaan laskettavan systeemin rajaukset tehdä eri tavoilla ja samoin voidaan käyttää eri taustaoletuksia. Siten eri tuotantomuotojen päästöjä tulee verrata vain kun laskenta on tehty samalla tavalla. Kun näin toimitaan on tutkimuksissa saatu tulokseksi että tuulivoimalla ja ydinvoimalla molemmilla ovat päästöt noin sadasosa hiililauhdevoiman päästöistä eli luokkaa 10 g(CO2) / kWh. Tarkasteltaessa energeettistä takaisinmaksuaikaa on saatu tulos että tuulivoimala maksaa siihen sijoitetun energian takaisin 30-80 -kertaisesti kun ydinvoimalle arvo on tyypillisesti 10-20.
Tuulivoiman kohdalla muodostuvat päästöt pääsin komponenttien valmistuksesta, kuljetuksesta ja voimalan pystytyksestä. Käytön aikaiset päästöt ovat luokkaa neljännes kokonaispäästöistä. Edellä mainitusta luvuista voi helposti päätellä että kohtuullisen heikollakaan sisämaan tuotantopaikalla ei tuulivoiman päästöt ole edes kolmea prosenttia hiililauhteen päästöistä.
Myytti tuulivoiman rajallisesta määrästä sähkön tuotannossa
Voiko tuulivoimalla tuottaa merkittävän määrän sähköenergiasta sähköjärjestelmissä? Vastaus on yksiselitteisesti kyllä. Eri puolilla maapalloa on jo olemassa muutaman sadan talouden sähköjärjestelmiä, joissa tuuli tuottaa sähköstä 50-70% lopun ollessa tavallisesti dieselgeneraattorien tuottamaa. Keskeistä näissä järjestelmissä on se että tuulivoimateho on ylimitoitettu siten että tuulisena aikana tuulivoimaloiden teho ylittää sähkön tarpeen jopa kaksinkertaisesti. Mitä tällöin tehdään? Ylijäämäsähköstä joko luovutaan säätämällä voimaloiden tehoja alas eli “juoksuttamalla tuulta” tai sitten käyttämällä sähkö johonkin alempiarvoiseen tarkoitukseen kuten lämmön tuotantoon joko suorien sähkövastusten tai lämpöpumppujen avulla. Lisäksi osa sähköstä pyritään varastoimaan.
Se kuinka suuri osa sähköstä voidaan käyttää “priimana”, paljonko on mahdollista hyödyntää “sekundaa” ja mikä on lopulta “juoksutettu” määrä riippuu tuotannon ja kulutuksen ajoittumisesta, varastointimahdollisuuksista sekä niistä eri mahdollisuuksista joita “sekundasähkön” käyttöön on rakennettu.
Huomattavaa on kuitenkin että mitään laajamittaista sähkön varastointia ei tarvita vaikka tuulivoimalla tuotettaisiin erittäin suuri osuus (>50%) sähkön tuotannosta. Varastointi vähentää kuitenkin “juoksutettavan” tuulen määrää ja mahdollistaa suuremman priimasähkön osuuden. Eri varastointimenetelmien soveltaminen riippuu siitä kuinka niitä on saatavilla ja mikä on kustannustehokkainta.
Kaikki pienissä sähköjärjestelmissä jo käyttöönotetut keinot tuulivoiman integroimiseen sähköjärjestelmään ovat sovellettavissa suuriin sähköjärjestelmiin, Suomessakin. Tapauskohtaisesti eri keinoilla on erilainen kustannustehokkuus.
Suomessa pääsemmekin jo noin viiden vuoden päästä käytännössä testaamaan millä eri keinoilla itsenäiseen sähköjärjestelmään voidaan integroida 70% tuulivoimaa. Kyseessä on Ahvenanmaan oma kantaverkko. Ålands Kraftnätin mukaan toteutuksessa ja suunnittelussa olevat projektit nostavat tuulivoiman osuuden 70 prosenttiin Ahvenanmaan sähkönkulutuksesta.
Myytti tuulivoiman pienestä tuotantopotentiaalista Suomessa – suurin myytti
Paljonko sitten meillä Suomessa on mahdollista tuottaa tuulivoimaa, missä ja millä kustannuksella? Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Joidenkin poliitikkojen suosiossa on ollut kartoitukset 1990-luvun puolestavälistä, jotka edelleen pohjautuvat Suomen tuuliatlakseen vuodelta 1991. Kyseisenä ajankohtana määritettiin tuulisuutta rannikolla ja tuntureilla enintään 50 metriä korkeille voimaloille. Kokonaispotentiaaliksi arvioitiin tämän perusteella muutamia satoja megawatteja eli täysin mitätön määrä, jotta tuulivoimaa voisi tarkastella merkittävänä ratkaisuna energiantuotannossa. Tätä ovat yhden ratkaisun poliitikot jaksaneet toistaa vuodesta toiseen.
Nykyiset tuulivoimalat ovat yli sata metriä korkeita ja voivat jo lähivuosina sijoittua rantaviivan
lisäksi useiden kilometrien päähän sisämaahan sekä merelle. Voimalateknologian kehittyessä tulee erityisesti sisämaan sekä ulkomeren sijoituspaikkojen tuotantokustannus laskemaan siten että potentiaalinen kohtuuhintainen tuotantopinta-ala kasvaa monikymmenkertaiseksi.
Paljonko tuulivoima tuottaa ja millaisia maa- ja merialueita tarvitaan? Tuulivoimala tuottaa heikoilla maapaikoilla 500 kilowattituntia (kWh) roottorin pyyhkäisypinta-alaneliömetriä (m2) kohden ja parhailla meripaikoilla jopa 2000 kWh/m2. Ohjesääntö on että voimaloiden etäisyys toisistaan tulisi olla viisi roottorin halkaisijaa (5D). Pienissä, muutaman voimalan tuulipuistoissa tämä voi olla hieman alhaisempi (3,5-4D) ja suurissa satojen yksiköiden merituulipuistoissa huomattavasti suurempi (8-10D). Voimalatiheydestä voidaan laskea tuotoksi maa- tai meripinta-alaa kohden vaihteluväli 10-50 GWh / km2. Jos käytetään varovaisesti arvoa 20 GWh / km2 voidaan todeta että esimerkiksi Suomen sähköntuotanto (100 TWh) vuonna 2020 voidaan tuottaa pinta-alalla, joka on 5000 km2 eli reilun prosentin Suomen yhteenlasketusta maa- ja meripinta-alasta. Koska tuulivoimaloiden vaatimat tiet ja muu infrastruktuuri ovat vain 1-2% pinta-alasta saadaan täysin menetetyksi maa-alaksi 50-100 km2.
Millaisia maa- ja merialueita meillä on?
Merituulivoimalle on tilaa ja isoja alueita. Maakuntakaavoituksessa on kaavoitettu tai kaavoituksen alla tuulivoiman tuotantoon soveltuvia merialueita noin 7000-8000 MW:n edestä. Nämä ovat alueita, jotka on hyödynnettävissä jo seuraavan 10-15 vuoden aikana. Voimalakoon kasvaessa kohti 10 megawattia tulee merialueiden määrä moninkertaistumaan, tasolle 30 000 MW tai enemmän vastaten yli 100 TWh:n vuosituotantoa.
Onko meillä paikkoja maalle rakennettavalle tuulivoimalle? Kyllä on ja erittäin paljon. Suomessa tuulivoiman kokonaispotentiaalia tuotantokustannuksen funktiona ei ole voitu arvioida, koska Suomen tuuliatlasta ei ole haluttu päivittää. Jos kuitenkin sovelletaan karkeasti arvioiden Ruotsista saatuja mittaustietoja ja mallinnustuloksia niin voidaan sanoa että koko rannikko, kymmeniä kilometrejä sisämaahan, on mahdollista tuotantoaluetta, jos käytetään korkeita torneja voimaloille. Tuulivoiman kohtuuhintainen (määritelmänä < 80 € / MWh) kokonaispotentiaali rannikon sisämaassa on jo nykyteknologialla useita tuhansia megawatteja ja tulee kasvamaan kymmeniin tuhansiin megawatteihin seuraavan parin vuosikymmenen aikana.
Tuulivoiman realistinen tuotantopotentiaali Suomessa vuoden 2050 paikkeilla tulee olemaan monikertainen tämänhetkiseen sähköntuotantoon verrattuna. Tuulivoimaa tullaan tämän vuoksi käyttämään priimasähkön tuottamisen lisäksi liikenteen energialähteenä sekä kaukolämmityksen “polttoaineena”. Ilman tuulivoimaa ei Suomella ole mitään realistisia mahdollisuuksia vähentää kestävällä tavalla hiilidioksidipäästöjään 80% vuoteen 2050 mennessä.
Jari Ihonen, TkT
Kirjoittaja toimii järjestötyössä puheenjohtajana Suomen Tuulivoimayhdistyksessä ja on ammatiltaan polttokennotutkija VTT:lla. Kirjoituksen mielipiteet ja visiot ovat hänen omiaan eivätkä liity edellä mainittuihin toimiin.
PV:n potentiaali ja hinta Suomessa http://www.kolumbus.fi/solpros/reports/3rdeport_final.PDF
PV:n potentiaali ja hinta Suomessa
Suomessa löytyy yli 150 km2 aurinkosähkölle soveltuvaa katto- tai
julkisivupintaa. Jos ko. pinta olisi aurinkosähköpaneelia, tuotto olisi 14
TWh/v. Energiajärjestelmän asettamien tehorajoitusten kautta
aurinkosähkön huipputehon ylärajana voidaan pitää 1.500 MWp (1,5
TWh/v). Suuremmat määrät edellyttävät varatehojärjestelyjä ja
pitemmällä tähtäimellä myös tehokkaita energianvarastointiratkaisuja.
Taulukossa 1 on yhteenvetoarvio aurinkosähkön teoreettisesta
potentiaalista Suomessa. Kansallisen aurinkoenergian
toimenpideohjelman tavoitteena on 40 MWp aurinkosähköä vuonna
2010 ja noin 500 MWp vuonna 2025, joka mahtuu hyvin
potentiaaliarvion sisään.
Suomessa löytyy yli 150 km2 aurinkosähkölle soveltuvaa katto- tai
julkisivupintaa. Jos ko. pinta olisi aurinkosähköpaneelia, tuotto olisi 14
TWh/v. Energiajärjestelmän asettamien tehorajoitusten kautta
aurinkosähkön huipputehon ylärajana voidaan pitää 1.500 MWp (1,5
TWh/v). Suuremmat määrät edellyttävät varatehojärjestelyjä ja
pitemmällä tähtäimellä myös tehokkaita energianvarastointiratkaisuja.
Taulukossa 1 on yhteenvetoarvio aurinkosähkön teoreettisesta
potentiaalista Suomessa. Kansallisen aurinkoenergian
toimenpideohjelman tavoitteena on 40 MWp aurinkosähköä vuonna
2010 ja noin 500 MWp vuonna 2025, joka mahtuu hyvin
potentiaaliarvion sisään.
Plusenergiatalo tekee sähköä toisille http://www.tekniikkatalous.fi/energia/energia-lehti/article347686.ece
Plusenergiatalo tekee sähköä toisille
Espoon Otaniemeen valmistuu talven aikana pieni puutalo, jonka nimi on Luukku.
Luukun lattiapinta-ala on 42 neliötä. Talo maksaa yli puoli miljoonaa ja se matkustaa ensi kesänä Espanjaan.
Katolle asennetaan – ihan pian – 70 neliötä aurinkopaneeleja. Runkonsa Luukku on kietonut 35 sentin paksuisiin puukuituvillaeristeisiin.
Pekka Heikkinen esittelee Luukkua.
[Kuva: Jyrki Vesa]
Suomessa Luukku on passiivitalo, mutta Espanjan auringossa se muuttuu aktiiviseksi plusenergiataloksi, joka tuottaa energiaa yli oman tarpeen. Luukun taidot testataan Madridissa energiatehokkaan rakentamisen ja arkkitehtuurin Solar Decathlon Europe 2010 -kilpailussa.
”Luukussa ei ole keksitty mitään aivan uutta, mutta siinä on pyritty yhdistämään jo olemassa olevat ja tehokkaaksi osoittautuneet ratkaisut mahdollisimman hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi”, Teknillisen korkeakoulun professori Pekka Heikkinen korostaa.
Sähköä yli oman tarpeen
Luukut auki Eurooppaan
Plusenergiatalot saattavat avata tulevaisuudessa paljon bisnesmahdollisuuksia.
Mutta voisiko maalla, jossa iso keltainen piilottelee talvella monta kuukautta ja jossa melkein tallustelee jääkarhuja, olla tarjottavaa auringossa kylpeville etelä-eurooppalaisille?
”Energiatehokkaasta rakentamisesta olisi ilman muuta myös vientituotteeksi”, professori Pekka Heikkinen pohtii.
”Suomalaisilla on alaan liittyvää tietotaitoa, mitä muilla ei ole. Esimerkiksi Saksassa, jossa on toteutettu muutamia plusenergiataloja, kokemukset ja määräykset talojen eristämisestä ovat paljon vähäisempiä. Suomalaisten vahvuus on myös ennen kaikkea kokonaisuuksien suunnittelu ja hallinta.”
Myös Enston Matti Rae uskoo, että ilmasto-olosuhteiden mukaan räätälöidyille kokonaisratkaisuille on markkinoita. Uusia Nokioita ei ole ihan vielä näkyvissä, mutta ainekset ilmiöön ovat olemassa.
”Solar Decathlon -talo hanke kokoaa erinomaisella tavalla Aalto-yliopiston osaamista yhteen ja tuottaa uutta käytännönläheistä tutkimustietoa.
Ensto toimittaa Luukkuun muun muassa sähkökeskuksen, kostean tilan lattialämmityksen, liiketunnistinvalaistusta sekä sähköauton latauspisteen. Enervent, joka kuuluu nykyään niinikään Enstoon, vastaa talon lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmästä sekä lämmön talteenotosta.
Luukkuun ei tuotu mitään aivan uutta.
”Luukku todistaa, että plusenergiatalo voi olla sähköenergiapainotteinen ja täydentyä auringolla lämmitettävällä käyttövedellä”, Enston teknologiapäällikkö Matti Rae sanoo.
”Talon tuottama sähkö ja myös lämpö ovat päästöttömiä ja kestävää kehitystä parhaimmillaan.”
Matti Rae kertoo, että pyörivään lämmönsiirtimeen perustuva lämmön talteenotto yltää kaikkialla Suomessa yli 70 prosentin vuosihyötysuhteeseen. Sisäänrakennetulla poistoilmalämpöpumpulla varustettu malli nostaa hyötysuhteen yli 80 prosenttiin. Teknologia sopii myös jäähdytykseen.
Espanjassa Luukku syöttää tuottamaansa ylimääräistä sähköä verkkoon. Laskelmat osoittavat, että talo yltää vuositasolla plussan puolelle.
Jyrkän etukenon hanke
Keskeinen ongelma on tietenkin raha. Aurinkopaneeleita hyödyntävä tekniikka on vielä kallista.
Luukku-hankkeen kokonaisbudjetti on 630 000 euroa. Koerakentamista ei kuitenkaan voi verrata normaalirakentamiseen, ja harva talo matkustaa Madridiin ja takaisin.
Aurinkopaneelien takaisinmaksuaika on Suomessa pitkä.
”Aurinkopaneelien takaisinmaksuaika on pitkähkö Suomen olosuhteissa, mutta tilanne paranee etelämmäksi mentäessä”, Matti Rae sanoo. ”Kun yksi kilowatti paneelitehoa tuottaa Suomessa noin yhden kilowattitunnin, niin Espanjassa energiaa saadaan noin puolitoista kilowattituntia.”
Aurinkosähkö on pitkäaikainen investointi. 30 vuoden käyttöajalla ja Luukun kaltaisella asennuksella aurinkosähkön hinta on Keski-Euroopassa on noin 25 senttiä per kilowattitunti.
Hinta alittaa pahimpien hintapiikkien lukemat, mutta verkkosähkön keskihintaan on pitkä matka. Keski-Euroopassa käytössä olevien syöttötariffien ansiosta investoinnin takaisinmaksuaika lyhenee huomattavasti.
Periaatteessa plusenergiatalo voisi hyödyntää myös tuulienergiaa, mutta sen saatavuuteen liittyy enemmän epävarmuustekijöitä kuin aurinkoenergiaan. Jälkimmäisen etuja ovat myös äänettömyys ja vähäinen huollontarve.
Pekka Heikkinen näkee rahoittajiin kuuluvan Sitran tavoin Luukun ”jyrkän etukenon hankkeena”.
”Tällaisia ratkaisuja voidaan soveltaa laajemmin ehkä 10–20 vuoden päästä. Mutta kaikki merkit osoittavat, että kehitys kulkee vääjäämättä kohti matalaenergiataloja, nollaenergiataloja ja plusenergiataloja.”
Espoon Otaniemeen valmistuu talven aikana pieni puutalo, jonka nimi on Luukku.
Luukun lattiapinta-ala on 42 neliötä. Talo maksaa yli puoli miljoonaa ja se matkustaa ensi kesänä Espanjaan.
Katolle asennetaan – ihan pian – 70 neliötä aurinkopaneeleja. Runkonsa Luukku on kietonut 35 sentin paksuisiin puukuituvillaeristeisiin.
Pekka Heikkinen esittelee Luukkua.
[Kuva: Jyrki Vesa]
Suomessa Luukku on passiivitalo, mutta Espanjan auringossa se muuttuu aktiiviseksi plusenergiataloksi, joka tuottaa energiaa yli oman tarpeen. Luukun taidot testataan Madridissa energiatehokkaan rakentamisen ja arkkitehtuurin Solar Decathlon Europe 2010 -kilpailussa.
”Luukussa ei ole keksitty mitään aivan uutta, mutta siinä on pyritty yhdistämään jo olemassa olevat ja tehokkaaksi osoittautuneet ratkaisut mahdollisimman hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi”, Teknillisen korkeakoulun professori Pekka Heikkinen korostaa.
Sähköä yli oman tarpeen
Luukut auki Eurooppaan
Plusenergiatalot saattavat avata tulevaisuudessa paljon bisnesmahdollisuuksia.
Mutta voisiko maalla, jossa iso keltainen piilottelee talvella monta kuukautta ja jossa melkein tallustelee jääkarhuja, olla tarjottavaa auringossa kylpeville etelä-eurooppalaisille?
”Energiatehokkaasta rakentamisesta olisi ilman muuta myös vientituotteeksi”, professori Pekka Heikkinen pohtii.
”Suomalaisilla on alaan liittyvää tietotaitoa, mitä muilla ei ole. Esimerkiksi Saksassa, jossa on toteutettu muutamia plusenergiataloja, kokemukset ja määräykset talojen eristämisestä ovat paljon vähäisempiä. Suomalaisten vahvuus on myös ennen kaikkea kokonaisuuksien suunnittelu ja hallinta.”
Myös Enston Matti Rae uskoo, että ilmasto-olosuhteiden mukaan räätälöidyille kokonaisratkaisuille on markkinoita. Uusia Nokioita ei ole ihan vielä näkyvissä, mutta ainekset ilmiöön ovat olemassa.
”Solar Decathlon -talo hanke kokoaa erinomaisella tavalla Aalto-yliopiston osaamista yhteen ja tuottaa uutta käytännönläheistä tutkimustietoa.
Ensto toimittaa Luukkuun muun muassa sähkökeskuksen, kostean tilan lattialämmityksen, liiketunnistinvalaistusta sekä sähköauton latauspisteen. Enervent, joka kuuluu nykyään niinikään Enstoon, vastaa talon lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmästä sekä lämmön talteenotosta.
Luukkuun ei tuotu mitään aivan uutta.
”Luukku todistaa, että plusenergiatalo voi olla sähköenergiapainotteinen ja täydentyä auringolla lämmitettävällä käyttövedellä”, Enston teknologiapäällikkö Matti Rae sanoo.
”Talon tuottama sähkö ja myös lämpö ovat päästöttömiä ja kestävää kehitystä parhaimmillaan.”
Matti Rae kertoo, että pyörivään lämmönsiirtimeen perustuva lämmön talteenotto yltää kaikkialla Suomessa yli 70 prosentin vuosihyötysuhteeseen. Sisäänrakennetulla poistoilmalämpöpumpulla varustettu malli nostaa hyötysuhteen yli 80 prosenttiin. Teknologia sopii myös jäähdytykseen.
Espanjassa Luukku syöttää tuottamaansa ylimääräistä sähköä verkkoon. Laskelmat osoittavat, että talo yltää vuositasolla plussan puolelle.
Jyrkän etukenon hanke
Keskeinen ongelma on tietenkin raha. Aurinkopaneeleita hyödyntävä tekniikka on vielä kallista.
Luukku-hankkeen kokonaisbudjetti on 630 000 euroa. Koerakentamista ei kuitenkaan voi verrata normaalirakentamiseen, ja harva talo matkustaa Madridiin ja takaisin.
Aurinkopaneelien takaisinmaksuaika on Suomessa pitkä.
”Aurinkopaneelien takaisinmaksuaika on pitkähkö Suomen olosuhteissa, mutta tilanne paranee etelämmäksi mentäessä”, Matti Rae sanoo. ”Kun yksi kilowatti paneelitehoa tuottaa Suomessa noin yhden kilowattitunnin, niin Espanjassa energiaa saadaan noin puolitoista kilowattituntia.”
Aurinkosähkö on pitkäaikainen investointi. 30 vuoden käyttöajalla ja Luukun kaltaisella asennuksella aurinkosähkön hinta on Keski-Euroopassa on noin 25 senttiä per kilowattitunti.
Hinta alittaa pahimpien hintapiikkien lukemat, mutta verkkosähkön keskihintaan on pitkä matka. Keski-Euroopassa käytössä olevien syöttötariffien ansiosta investoinnin takaisinmaksuaika lyhenee huomattavasti.
Periaatteessa plusenergiatalo voisi hyödyntää myös tuulienergiaa, mutta sen saatavuuteen liittyy enemmän epävarmuustekijöitä kuin aurinkoenergiaan. Jälkimmäisen etuja ovat myös äänettömyys ja vähäinen huollontarve.
Pekka Heikkinen näkee rahoittajiin kuuluvan Sitran tavoin Luukun ”jyrkän etukenon hankkeena”.
”Tällaisia ratkaisuja voidaan soveltaa laajemmin ehkä 10–20 vuoden päästä. Mutta kaikki merkit osoittavat, että kehitys kulkee vääjäämättä kohti matalaenergiataloja, nollaenergiataloja ja plusenergiataloja.”
Ikea lupaa halpoja aurinkopaneeleita http://www.tekniikkatalous.fi/tk/article118442.ece
Ikea lupaa halpoja aurinkopaneeleita
Ruotsalainen huonekalumyymäläketju Ikea kertoi viime viikolla sijoittavansa 50 miljoonaa euroa ympäristöteknologia-alan aloitteleviin yrityksiin, kertoo Cleantech Group verkkosivuillaan.
Rahastoa hallinnoi Ikean uusi tytäryhtiö Ikea Greentech.
Yhtiö keskittyy viiteen alaan, jotka ovat aurinkopaneelit, vaihtoehtoiset valonlähteet, valmistusmateriaalit, energiatehokkuus ja veden säästäminen ja puhdistaminen. Ikean tavoitteena on saada ensimmäiset tuotteet myymälöidensä hyllyille neljän vuoden sisällä.
Ikea Greentechin toimitusjohtaja Johan Stenebon mukaan ensimmäiset investoinnit tehdään tämän vuoden aikana. ”Käymme jo neuvotteluita yritysten kanssa”, Stenebo sanoo.
Ruotsalaisyhtiö etsii varsinkin eurooppalaisia yrityksiä siipiensä suojiin, mutta Stenebon mukaan myös muualta tulevat yritykset ovat tervetulleita.
Ikean kaavalla
Ikean ympäristöteknologiatuotteet noudattavat samaa kaavaa yhtiön muiden tuotteiden kanssa.
”Hyvin alhaiset hinnat ja erittäin korkealaatuisia tuotteita. Ne ovat ainoat asiat joita etsimme”, Stenebo kertoo.
Ikea aikoo seuraavan kahden vuoden aikana työskennellä viiden tai kuuden yrityksen kanssa ja auttaa niitä alentamaan tuotantokustannuksia sekä kehittämään parempia tuotteita.
Ikean suunnitelmissa on investoida korkeintaan kymmeneen yritykseen. Yhtiö pyrkii pitämään portfolionsa mahdollisimman pienenä, jotta se pystyy osallistumaan enemmän siemenyritysten toimintaan. Stenebon mukaan Ikea aikoo osallistua aktiivisesti yritysten johtokunnan kokouksiin.
Siemenyrityksille Ikean jakelukanavalle pääseminen olisi lottovoitto. Ikealla on yli 280 tavarataloa 36 maassa.
Ikea Greentech on huomattavasti pienempi kuin reilusti yli 100 000 henkilöä työllistävä emoyhtiönsä. Etelä-Ruotsissa Lundissa sijaitsevan Ikea Greentechin palkkalistoilla on vain neljä henkilöä. Stenebo kuitenkin uskoo, että työntekijöiden määrä vähintään kaksinkertaistuu kahdessa vuodessa.
Ruotsalainen huonekalumyymäläketju Ikea kertoi viime viikolla sijoittavansa 50 miljoonaa euroa ympäristöteknologia-alan aloitteleviin yrityksiin, kertoo Cleantech Group verkkosivuillaan.
Rahastoa hallinnoi Ikean uusi tytäryhtiö Ikea Greentech.
Yhtiö keskittyy viiteen alaan, jotka ovat aurinkopaneelit, vaihtoehtoiset valonlähteet, valmistusmateriaalit, energiatehokkuus ja veden säästäminen ja puhdistaminen. Ikean tavoitteena on saada ensimmäiset tuotteet myymälöidensä hyllyille neljän vuoden sisällä.
Ikea Greentechin toimitusjohtaja Johan Stenebon mukaan ensimmäiset investoinnit tehdään tämän vuoden aikana. ”Käymme jo neuvotteluita yritysten kanssa”, Stenebo sanoo.
Ruotsalaisyhtiö etsii varsinkin eurooppalaisia yrityksiä siipiensä suojiin, mutta Stenebon mukaan myös muualta tulevat yritykset ovat tervetulleita.
Ikean kaavalla
Ikean ympäristöteknologiatuotteet noudattavat samaa kaavaa yhtiön muiden tuotteiden kanssa.
”Hyvin alhaiset hinnat ja erittäin korkealaatuisia tuotteita. Ne ovat ainoat asiat joita etsimme”, Stenebo kertoo.
Ikea aikoo seuraavan kahden vuoden aikana työskennellä viiden tai kuuden yrityksen kanssa ja auttaa niitä alentamaan tuotantokustannuksia sekä kehittämään parempia tuotteita.
Ikean suunnitelmissa on investoida korkeintaan kymmeneen yritykseen. Yhtiö pyrkii pitämään portfolionsa mahdollisimman pienenä, jotta se pystyy osallistumaan enemmän siemenyritysten toimintaan. Stenebon mukaan Ikea aikoo osallistua aktiivisesti yritysten johtokunnan kokouksiin.
Siemenyrityksille Ikean jakelukanavalle pääseminen olisi lottovoitto. Ikealla on yli 280 tavarataloa 36 maassa.
Ikea Greentech on huomattavasti pienempi kuin reilusti yli 100 000 henkilöä työllistävä emoyhtiönsä. Etelä-Ruotsissa Lundissa sijaitsevan Ikea Greentechin palkkalistoilla on vain neljä henkilöä. Stenebo kuitenkin uskoo, että työntekijöiden määrä vähintään kaksinkertaistuu kahdessa vuodessa.
Soomes kasutatavatest päikesepaneelidest http://www.napssystems.fi/stc/attachments/1_Naps_NSR_2007_fi.pdf
Kuumas:))) päikeseküllases Soomes kasutatakse päikesepaneele...
Meil Eestis aga...
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=95501
Meil Eestis aga...
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=95501
Subscribe to:
Posts (Atom)